torstai 14. lokakuuta 2010

Markus Mustajärvi

Hallituksen esitys laiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan lisäpöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
(PTK 100/2010 vp)

"Hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä kulkee mukana 67 b §, jossa sanotaan seuraavasti: "Ampuma-asekouluttajalle annettu hyväksyntä raukeaa, kun ampuma-asekouluttaja kuolee - -." Kauanko ministeriössä meni aikaa tämän asian pohtimiseen? En tiedä montaakaan tapausta, jossa kuolinvuoteellaan viimeisiä vetävä ihminen surisi, ei suinkaan kuolemaansa, vaan sitä, ettei enää hetken päästä ole ampuma-asekouluttaja. Ja jos noutaja tulee, niin sitten haudalla omaiset surevat yhdessä ampuma-asekouluttajalle annetun hyväksynnän raukeamista. (Naurua) En tiedä sitten, pitääkö taivaallisilla sotajoukoilla olla oma asekouluttajansa. Jos tästä asiasta pitää oikein lailla säätää, niin sitten vastaava pykälä pitää laittaa muuhunkin lainsäädäntöön. On ehdottomasti todettava, että jos bussikuski kuolee, niin kortti menee, tai että lääkärillä ei kuolemansa jälkeen ole enää oikeutta pyörittää praktiikkaansa."

Ei kommentteja: